Jatkoa. VIHDOINKIN.
Lueskelin teidän uusia ihania kommenttejanne, ja vaikka olenkin ollut viime aikoina kyllästynyt kirjoittamiseen ja huolehtinut muista asioista, ne motivoivat kummasti. Lupaan, että pyrin kaikin keinoin vetämään tämän loppuun vaikka hampaat irvessä... no, osaan siitä sitten. Lukemaan siitä^^

Emma makasi sängyllään ja mietiskeli asiota. Oli kulunut kuusi vuotta siitä kun kaksoset olivat syntyneet. Oli heidän aika siirtyä koulumaailmaan, esikouluun, ja vihdoinkin saisi Emmakin vähän rauhaa.
"Kyllähän minä näitä pikkuisia jään kaipaamaan", hän ajatteli hiljaa, kun ovi avautui.



Lizzie ja Sam astuivat sisään.
"Mitä nyt?" Emma kysyi lempeästi.
Kaksoset tuntuivat epäröivän. Lopulta Sam huokaisi ja kysyi:

"Äiti, me haluttaisiin tietää, missä... missä isä on?"
"Se on vähän hankalaa lapset... saatte kyllä vielä tietää, mutta juuri nyt teidän pitäisi olla valmistautumassa ensimmäiseen koulupäiväänne, eikös?"



Sittemmin, vihdoin esikoulussa. Lizzie ja Sam seisoivat ovella tylsistyneen näköisinä, mutta olivat hiukan innostuneitakin. Eipä siinä paljon ollut, eskari oli samassa rakennuksessa koulun kanssa, mutta paljon laimeamman vaikutteinen.

Toisessa nurkassa Rachelin, heidän naapurinsa tytär, Sabrina leikki ohjaajan kanssa nukketalolla. Hän oli varsin söpö tyttö, mutta hiljainen.



Hämärän puoleisessa nurkassa oli kirjahylly, jonka vieressä lukien istuskeli Rachelin poika, Riley. Hän näytti keskittyneeltä.



Viimeisessä nurkassa toimettomana seisoskeli joku kaksosille tuntematon tyttö, joka tarkkaili muita aktiivisesti, eikä ihme kyllä näyttänyt kovinkaan tylsistyneeltä. Sam olisi halunnut mennä tutustumaan häneen, mutta Lizzie sanoi että hän näytti oudolta.

Pian oli aika mennä pihalle, ohjaajan valvovan silmän alla, mutta se piristi kaikkia.



Lizzie ja Riley hyppäsivät heti erään laitteen kyytiin ja Samille tapahtui jotain odottamattoman puoleista: se söpö tyttö, Sabrina, päätti tulla ja puhua hänelle. He juttelivat tosin vain hetken, koska Sabrina vaikutti vaivaantuneelta ja päätti lähteä jonnekkin liukumäen suunnalle. Sam oli hieman hämmentynyt, mutta hyppäsi saman laitteen kyytiin kuin Riley ja Lizziekin.



"Pidä kiinni!" Lizzie muistutti, kun koje saatiin liikkeelle. Se meni kyllä aika kovaa, putoaminen voisi sattua pahemminkin jos huono tuuri kävisi...

Ja sitten se tapahtuikin: Riley menetti tasapainonsa ja horjahti ulos kojeesta. Lizziekin, joka harvemmin likasi kenkiään, painoi tossunsa maahan ja pysäytti laitteen välittömästi.

"Voi ei", ohjaaja mutisi ja ryntäsi Rileyn luo.
"Sattuiko pahasti?"
"Sam tönäisi!" Riley huudahti yhtäkkiä.

Eli, siinä se oli. Osan ensimmäinen puolikas^^ Loput pyrin julkaisemaan lähiaikoina, ja tällä kertaa tosiaan tarkoitan sitä! Koko osassa on suunnilleen 22 kuvaa, joista nyt näitte 11 :3