Kiinni jäit!
Nyt tiedän, että luet tätä osaa, joten sinun on pakko kommentoida!
Kertojana Emma, päähenkilömme.

''Voi meitä raukkoja, talonyhtiömme muutti uuteen kaupunkiin! Kuusiston kaupunki ei ole mitä parhain asumispaikka, kun haluaa ympärilleen vilinää ja vilskettä.'' Totesin matkalla halki kotimaamme, matkalla uuteen kaupunkiin.Mummini tokaisi: ''Emma hiljaa!'' ja jatkoi ajamista. (Miksi he muuttivat: Vanha kaupunki otti ja rupesi bugittamaan niin samperisti, että voi s******a!)

Istuimme illalla Rachelin kanssa hänen huoneessaan ja hän paasasi jotain jostain ''liian kalliista kengistä'' vaikka hän tiesi etten minä edes kuunnellut.(huomaa, olen värjännyt hiukseni ja laittanut pidennykset.Väri vain oli väärä)  Me molemmat esitimme, että olimme kiinnostuneita.Silloin kuulimme Tommyn äidin äänen Eliaksen (Rachelin isän) makuuhuoneesta.Kurkistimme sinne.

Näimme näyn, joka oli Rachelista maailman hirvittävin ja minusta maailman suloisin.Elias hurmasi Tommyn äitiä, Annaa.

Hän supisi jotain Annan korvaan, ja osoitti sitten selkänsä taakse.Minä kuulin sanat ''Rachel'' ja ''karata'', mutta Rachel ei kuullut mitään, toivottavasti.
''Ei, en voisi.'' kuiskasi Anna Eliakselle, tuskin kuuluvasti.

He istuutuivat, ja Eliaksella oli jäykkä ilme kasvoillaan.''Kuule, oishan se ihan kiva, mutta entäs...'' Anna totesi, lopettaen lauseensa kesken, Eliaksen kuiskauksen takia.

''No mutta, mitäs me nyt lapsista, kun meillä on koko maailma avoinna.Jos lähdet kanssani, en voi kuvailla, mitä saat tuntea.'' Elias sanoi, hymyillen herttaisesti. ''Ei..'' kuiskasi Anna.

Siitäkös Elias suuttui. ''No jos ei kiinnosta, niin osaat varmaan ulko-ovelle!'' Hän karjaisi. ''Mutta en mä sitä, ettetkö sä olisi kiva, mutta...'' Anna totesi, jälleen lopettaen lauseensa kesken, Eliaksen kuiskaukseen.

''Jos nyt alkaa kiinnostaa, niin tule tänne ja lähde mun kanssa...'' Elias kuiskasi ja suuteli Annaa hellästi.Minä ja Rachel katselimme, vaikka Elias ja Anna eivät tienneet.Ja Rachel oli erittäin järkyttynyt, sillä jos nuo kaksi menisivät naimisiin, Rachelista ja Tommystä tulisivat sisaruspuolet.Pelottavaa, eikun ihanaa, vai kenties kauheaa...Melko sekaisia tunteita.

Menimme takaisin Rachelin huoneeseen, ja Rachel totesi kuuluvasti: ''Olisin vaikka ilman äitiä, mutta Tommysta ei tule koskaan mun veljeä!''

Myöhemmin, noin kello kahdeksalta Elias hiipi koululle, siis kävellen noin viisi tai kuusi kilometriä, ja minä tein typeryyden kävellessäni hänen perässään.Jalkoja särkee vieläkin, sillä edestakainen matka oli kymmenen tai kaksitoista kilsaa.

Silloin näin jotain, mitä en olisi halunnut nähdä, sillä ensin luulin, että Elias meni open luo vain jutellakseen Rachelin koulunkäynnistä (Sillä edellisenä päivänä olimme kaikki saaneet muistutuksen kotiin, Rachelin Tommyn kiusaamisesta ja minä ja Tommy luvattomissa paikoissa oleskelemisesta)
Kuitenkin, hän ei mennyt juttelemaan open kanssa, vaan jotain paljon pahempaa, tai parempaa, riippuu miten sen ottaa.Vatsaani kylmäsi Rachelinkin puolesta.
Seurasin heitä vielä vähän pihalle, mutta kun taksi tuli, piilouduin puun taakse.Näin ensin Eliaksen  nousevan taksiin...

...Ja sitten opemme Elisan.Kauheaa, karkaavatko he, jättäen Rachelin heitteille, noin varmaan ajattelisi joku muu, mutta minä tiesin, että Rachel oli vastuuntuntoinen ja osaava tyttö, mutta oli se silti aika kauheaa ja törkeää.

Myöhemmin, varmaan yhdeksältä, kävin vielä kysymässä Tommylta matikan läksyt, ja näin Annan.Hän oli vakavan ja vähän vihaisen näköinen.

Menin nukkumaan kymmeneltä ja tiesin että samoin teki...

Tommy, hymysuin...

...Ja Rachel, kyynelsilmin.Hänen isänsä ei ollut vieläkään palannut kotiin, ja minä uskoin ettei palaisikaan, mutta sitä en Rachelille kertonut.

Nukuin varmaan neljään, mutta sitten en enää saanut unta.Nousin ja menin katsomaan, nukkuiko mummi.

Hän oli hereillä.''Anteeksi, en kai herättänyt?'' kysyin varovasti.''ei, et, lapsikulta. Etkö saanut unta?'' Hän vastasi kysyen.''Minä nyökkäsin.

Ajattelin äitiäni vielä usein.Mietin, onkohan hänellä hyvä olla.

''Mummi, mitenköhän äiti pärjää? Onkohan hän kunnossa siellä taivaassa?'' kysäisin isoäidiltäni.

''Varmasti on, kaikilla on varmasti hyvä olla taivaassa.Mutta eikö sinun pitäisi kiirehtiä, ja niin, luokallennehan tulee tänään uusi oppilas.Tuollahan hän onkin!'' Mummi totesi katsoen ikkunasta ulos.

Katsoin ulos, ja kas, niinpä siellä oliki, suunnilleen minun ikäiseni poika, äitinsä kanssa.Äitinsä... No mutta, mitäs minä unelmoin, kellohan oli jo 7.45!!!
''Eäääk! minä kiljaisin ja kiirehdin pukemaan.

Olin ulkona 7.50 ja niin oli uusi oppilaskin, Samuel nimeltään, mutta ''ystäville Sammy'' hänen omien sanojensa mukaan.Hän oli looginen ja järjestelmällinen, aivan niin kuin minäkin!

Silloin Tommykin saapui siihen, juuri kun olin vääntämässä pientä flirttiä Sammylle.Hän näytti meidät nähdessään jotenkin vihaiselta, melkein kuin kateelliselta.Miksi? Sitä en  minäkään tiennyt.

(ei kertojaa)
Rachel istui isänsä huoneessa, lukemassa tämän päiväkirjaa.Suuri kyynel vierähti sivulle, ja hän sulki kirja paukauttaen.Nyt pitäisi jo lähteä, kellohan oli jo 7.58!

(kertojana Emma)
Bussi oli juuri tullut, kun Rachel saapui.''Meidän täytyy jutella'' hän tokaisi ja riuhtaisi minut hihastani talon taakse.Pojat menivät bussiin.

Hän kertoi minulle, mitä päiväkirjassa oli lukenut.
''Siinä siis luki, että koska iskä lakkasi rakastamasta mua äidin lähdon jälkeen, se muutti äidin perustaman, mulle tarkoitetun opiskelurahaston omaksi vaate ja tupakka rahastokseen, ja siirsi sen tililtä käteisenä tänne.Ja mä löysin sen, se oli iskän vaate kaapissa, (yäk) alushousu varastossa.Ja siinä oli varmaan jotain 5000 euroa!'' Hän paasasi henkeä vetämättä yhteen vetoon ja veti sitten syvään henkeä.Silloin bussikuski tööttäsi lujaa, ja menimme bussiin.

Hymyilin.Voi Rachelia, voi häntä rikasta tyttörukkaa.Varmaan maamme ainoa tyttö, jolla oli taskurahaa 5000 euroa.

Extra: Entä Elias ja Elisa?
Niin, kuinka kävikään Eliakse ja Elisan, jotka karkasivat maailmalle?Sen näette tässä, sillä teen siitä vähän extraa joka osaan.


He elivät onnellisina, aloittivat seurustelusuhteen...

....ostamassaan pienessä talossa, joka oli jyrkäntten reunalla.Se sisutettiin uudelleen, Elisan maun mukaan, ja he jatkoivat yhteiseloaan.
Jatkuu seuraavassa osassa...

Kiitos kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan tämän säälittävän osan! Seuraava osa tulee melko varmaan huomenna(jouluna) ja siinä nähdään romatiikkaa!