Emma makasi sängyllään. Hän tunsi itsensä vastenmielisimmäksi, hirveimmäksi ja inhottavimmaksi olennoksi jota maa päällään kantaa. Hän tahtomattaankin petti jokaisen rakkaansa jollain tapaa. Se kuva leijui utuisena hänen mielissään, hänen silmiensä edessä, ja hän masentui entisestään. Vaan joskus elämän on jatkuttava, vain surkeat luovuttajat eivät jatka asioita. Mutta mikään ei ollut niin kuin ennen...
Joskus oli kuitenkin astuttava ensimmäinen askel eteenpäin. Ja nyt sen astuivat he molemmat, Sammy ja Emma. Sammy astui huoneeseen ja Emma alas. Kun hän yhtäkkiä humasikin kuvan... Ei ollut liian myöhäistä. Nopeasti hän oli napannut sen näppeihinsä ja heittänyt sen sängylle.
Silti sitä ei voinut olla huomaamatta.
''Mikä se oli?'' Sammy kysäisi ja katsahti sängylle. Emma ei voinut sanoa mitään, nyt pitäisi keksiä jotain...
''Se oli vaan yks huono kirja'' hän totesi värittömällä äänensävyllä. Sammy vilkaisi vielä sängylle ja tuijotti häntä epäuskoisesti. ''Niin huono, ettei sun oliskaan hyvä nähä sitä!'' Emma sanoi, ja naurahti jäätävää tekonauruaan. Se kuulosti metalliselta ja varta vasten harjoitellulta, joten Sammy katsoi häntä yhä vain epäilevämmin. ''Okei'' hän totesi edelleen vilkuillen sängylle. Emma saattoi vihdoin hengähtää, ja sitten he halasivat. Ja ilman että kumpikaan kysyi mitään, Sammy lähti nopeasti sen jälkeen.
Ja suunnilleen kymmenen minuutin jälkeen myös Tommy saapui huoneeseen, kun Emma oli ripustanut kuvan sängyn päätyyn seinälle. Hän hymyili osoittamatta vähäisintäkään katumusta. Emma nyrpisti nenäänsä.
Ja täysin varoituksetta, hän yritti suudella Emmaa. ''Hei! Tollanen saa loppua, se oli vaan yks hämärä ilta, ja se kaikki tapahtu mun haluamatta!'' hän yritti, mutta Tommy ei kuunnellut.
(Emman hampaat. *Reps*) Joka tapauksessa Tommy katsoi häntä taas sillä koiranpentuilmeellä. ''Ei kai taas... No yks halaus?'' Emma kuiskasi, ja varmisti ovelta, ettei kukaan näe.
Ja kaikista varoituksista huolimatta, se oli enemmän kuin halaus. Mutta tällä kertaa Emma ei keksinyt syytä laittaa vastaan. Sillä kun heidän huulensa koskettivat toisiaan, hänen kaikki ajatuksensa katosivat hänen päästään. Sellaista unohdusta hän oli niin kaivannut, sillä sen kaltaista ei tuonut edes se eilisiltainen. Tämä oli sata kertaa parempaa. Ei tarvinnut ajatella, kuinka selvitä, oli vain. Hoitakoot joku muu ajattelun, tämä oli se, jota hän tarvitsi. Ketä hän tarvitsi... Mutta niin ei saanut ajatella, ei, se oli liian ihanaa... (Ja nyt lainatakseni Saippuakuplia ja salaisuuksia- simsaippuasarjan kirjoittajaa, saippukuplia, ''ajattele märkärupea... kihomatoja... Voldemortia korsetissa ja höyhenpuuhkassa..." *Reps*)
Huom: Ilmoittakaa, jos tämä ei saa olla tässä, jos sen kieltää joku... esim saippuakuplia. Tämä on vain kunnioitusta ja mainosta tarinallesi.
Ja sitten Tommy lähti.
Myöhemmin Sammy tuli vielä tuomaan matikanläksyt, koska samana päivänä Emma oli lähtenyt kesken kaiken hammaslääkärille. Mutta nyt ei huvittanut edes katsoa Sammya silmiin, sillä Emma ajatteli edelleen Tommya... joka oli ollut oikeasti surullinen.... Mutta siinä tyttöparka huijasi vain itseään - Tommylla kun ei tuntunut omaatuntoa olevankaan.
''Mikä sulla on?'' Sammy kysyi asiallisesti, mutta huolehtivaisesti. Emma nosti vihdoin päänsä, ja kun hän näki Sammyn viattoman siniset silmät, hän oli purskahtaa itkuun, mutta hillitsi sen.
''Ai mulla? Ei mulla mikään oo... Paitsi että, jos sä vaan voisit tulla huomenna, tänään ei oikein sovi?'' Emma kysyi varovasti. (Sori, nenä näkyy kauheesta kuvakulmasta). Vastaukseksi Sammy nousi ja lähti piinallisen hiljaisuuden vallitessa. Ja Emma itki.
Ja muutaman kymmenen minuutin kuluttua myös Tommy astui ovesta sisään. ''Täällähän ravaa poikia kun lätkämatsissa...'' Emma ajatteli, mutta ei sanonut mitään. Ja jälleen hän sai maistaa ihanaa unohdusta, joka oli muotoutunut hänelle onnelaksi.
(Älkää välittäkö valosta) Ja vakaasti hän edelleen ajatteli Tommyn katuvan, mutta se oli hänen ongelmansa - jokaisessa oli nähtävä hyvää. Oikean ja väärän erottaminen oli vaikeaa.
Toivottavasti nautitte ja kommentoitte, tai tulee mörkö teidät syömään. (Eli väh. kolme kommenttia, tai tarina lentää bittiavaruuteen. Aikaa alle kuukausi, ehkä n. kaksi viikkoa. Kolme kommenttia.Kaksi viikkoa.)
Nähdään. Jos saan kommentteja.
Ja jos ei...
Kommentit