Täällä ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa uuden osan parissa, kaikesta valituksestani huolimatta, ja ladatutkin ovat ensi osassa kehissä taas! Muutin nyt tuon osa nimen... Joten älkää välittäkö Tuleva osa-laatikosta.


Illalla koriskentällä. Tommy oli halunnut esitellä Emmalle 'taitojaan', eikä kukaan nähnyt syytä kieltäytyä. Täällä siis oltiin.

''Haluaisitko lähteä vielä ravintolaan?'' Tommy kysyi. Emma säikähti. ''Jos huomenna?'' hän totesi kauhuissaan. Tänään ei sopinut, ei missään nimessä. Näihin aikoihin Rachel aina pyöri jenginsä kanssa ravintolan kulmilla... Ja se, minkä Rachel tiesi, ei ollut salaisuus. ''Okei, haen sinut huomenna. Päiväsaikaan mielummin?'' Tommy yritti. Emma nyökkäsi.

Seuraavana iltana Tommy vei Emman läheiseen ravintolaan, joka oli kyseisen tuppukylän hienoin. Emma oli kuitenkin koko ajan jäykkänä. Kukaan ei saa nähdä, kukaan ei saa nähdä, hän hoki mielessään. (Älkää välittäkö illasta, pitäisi olla päivä...)

Kun he olivat kuitenkin istneet pöytään, ja Tommy oli ojentanut kätensä pöydän yli koskettaakseen Emman kättä, tyttö oli jo hiukan huojentunut. Mutta silloin hänen pelkonsa toteutui. Itse Sammy asteli ravintolaan katsellen ympärilleen. Ja huomaten heidät, vaikkei Emma ollut vielä huomannut häntä. Lopulta kaikki kuitenkin näkivät toisensa ja neiti riensi selittelemään tapahtumaa.

''Ai hei Sammy, mikä hauska sattuma!'' hän aloitti, ja naurahti hermostuneena. ''Tiedätkös, kun minä ja Tommy olemme edelleen ystäviä, hän kutsui minut sattumalta tänne, täällä on pari muutakin tyyppiä! He ovat.. vessassa''

''Voi, totta kai minä ymmärrän'' Sammy totesi. Emma huojentui hiukan.

''Ymmärrän sen, kuinka typerästi tein luottessani sinuun, totta kai tällaista oli pakko joskus tapahtua. Et olisi voinut jättää Tommya minun takiani'' poika jatkoi miltei huutaen. Emmalla nousi pala kurkkuun. ''Jos minä nyt itken, en anna sitä itselleni koskaan anteeksi'' hän vakuutteli itselleen, vaikka kyyneleet nousivat jo, ja hänen silmänsä olivat sameat. Ja kun hän oli pyyhkäissyt silmiään, Sammy oli lampsinut ulos ovesta. Emma juoksi hänen peräänsä.

''Ei, Sammy älä mene!'' hän husi, mutta turhaan. Piha oli autio, ja lopulta hänen oli jäätävän tuulen takia pakko palata sisään takkiaan hakemaan.

Ja ennen kuin hän huomasikaan, hän oli Tommyn tiukassa halauksessa. ''Älä koske minuun!'' tyttö itki. Siis oikeasti itki. Hänen poskensa olivat kyyneleistä märät. ''Mikä sinulla nyt on?'' Tommy kysyi hymyillen lempeästi.

''No se että tämä on sinun syytäsi!'' Emma totesi kyyneleisenä. Tommyn ilme synkkeni, ja hän katsoi Emmaa kysyvästi. ''Jos et olisi käyttänyt tilaisuutta hyväksesi kun olin humalassa, mitään ei olisi tapahtunut! Me kaikki olisimme onnellisempia!'' Emma itki. Tommy ei vaivautunut kommentoimaan, vaan katsoi poispäin.

''Entä stten!? Seuraavana päivänä olit järjissäsi! Olisit kieltäytynyt, oma vikasi!'' Tommy totesi ja naurahti. Emma itki yhä enemmän. ''Se on sitten ohi jos ei kiinnosta!'' hän huusi. Tommy naurahti taas. ''Eipä tarvinnut minun jättää sinua, kaikki on nyt hyvin! Ei se totta ollutkaan, ja ainakaan minun ei tarvitse olla huolissani tuollaisesta...'' hän aloitti, mutta silloin Emma raivostui. ''Mistä, kerrohan mistä!?'' hän huusi. Moni katsoi jo heitä kummastuneena. Kumpikaan ei enää sanonut mitään. Emma vain itki. Lopulta Tommy asteli ovesta ulos dramaattisesti. Emma ei kuitenkaan välittänyt, se oli ohi.

Nyt, kaikki tuntui olevan ohi. Hänellä ei ollut enää ketään. Hän oli vapaa, mutta se tuntui pahalta.