Tämä on nyt toinen tarinani, ja ensimmäinen osa tänne.Huomio, hiljaisuutta, tarina alkaa!Kertojana Emma Smith (Päähenkilö).Tarina saattaa sisältää voimasanoja ja traagisia tapahtumia.


Tuossa me olemme.Otettu vähän ennen sitä traagista tapahtumaa, joka minua tuona kesänä kohtasi.Isänä oli muuttanut pois jo kauan aikaa sitten, mutta sitä en surrut enää.Tuolloin asiat olivat vielä hyvin.Olisi parempi ollut kuolla tai olla koskaan syntymättä, kuin kokea se, mitä minä jouduin kokemaan.Sinä päivänä sen jouduin kokemaan, ja jouduin vielä kaiken päälle palaamaan kouluun, neljännelle luokalle.


Tuossa on ystäväni Tommy äitinsä kanssa.Minusta hän on kaverina tosi mahtava, vaikka käyttäytyykin välillä tosi oudosti, katsoen minua hirveän ihastuneesti.He ovat hänen äitinsä huoneessa, sillä heidän koko perheensä maalaa.Hänen isänsäkkin maalasi, ennen kuin menehtyi syöpään kolme vuotta sitten.

Niin.Ja sitten on vielä Rachel, hyvin omalaatuinen ystäväni.Ja hän on niin olevinaan.Mutta suosiosta ei voi kieltäytyä kukaan, valitettavasti en edes minä.Ja hän on hirmu suosittu.

Ja eräänä päivänä se tapahtui, aivan yllättäen.Äiti oli viemässä roskia kuumana kesäpäivänä, ja minä olin kotona, lomani ansiosta.Ja siis, kun äiti oli viemässä roskia, kärpäsparvi hyökkäsi hänen kimppuunsa, ja se tapahtu niin nopeasti, ettei hän ehtinyt väistää.Niin nopeasti.

Minä juoksin ulos kuullessani äidin kirkuvan, mutta mitään ei ollut tehtävissä.Kaikki oli mennyttä.Mumminikin juoksi ulos, rukoillen lapsensa puolesta, kaikki turhaan.Äiti oli kuollut.Olisin tahtonut minäkin kirkua raivosta, mutta se oli turhaa, se oli ohi.
Juoksin huoneeseeni.

Kuulin mummini huutavan, sillä hän oli hävinnyt.Itkin, itkin ja itkin huutaen vihaani maailmalle.

Katselin ikkunasta.Kauheaa katsottavaa, mutta en voinut lopettaakkaan.Pian viikatemies katosi, ja mummini käveli hitaasti huoneeseensa.

Tommy oli käymässä luonani, ja kun hän näki itkuiset kasvoni, hän halasi minua.Punastuin, ja kyyneleet vierivät kaiken aikaa poskillani kilpaa.Märät, suolaiset kyyneleet.

''Nyt lopetat itkusi ja rauhoitut, tai muuten...'' Tommy sanoi.''Muuten mitä?'' minä kysyin hiljaa ja yritin hymyillä heikosti, mutta ei siitä mitään tullut.
''Koska muuten minä kukitan sinua!'' Tommy naurahti ja taki kutitushyökkäyksen.Se nauratti liikaa ja kiljaisin hymysuin: ''Hyvä on, hyvä on! Minä rauhoitun!'' Ja naurahdin hiljaa.

Oli ensimmäinen koulupäivä.Kävelin pihan läpi bussipysäkille ja saatoin kuulla äitini äänen tuulessa.''Hyvästi kulta.Muista, että mitä tapahtuukin, minä rakastan sinua aina!'' Niin hänen äänensä sanoi minulle ja näin hänen hahmonsa.Pudistin päätäni ja hieroin silmiäni.Ja hänen hahmonsa oli kadonnut.Olin kai nähnyt unta, tai sitten suru oli sumentanut korvani ja silmäni.Niin sen täytyi olla, sillä ei haamuja ole olemassakaan.Ei voinut olla.

Olimme Tommyn kanssa bussipysäkillä, kun Rachel tuli siihen.Hän inhosi Tommya, Tommy inhosi häntä.Niin se oli aina ollut.''Mitä pikku idiootti, hyppää järveen, likapyykkikasa!'' Tuli Rachel Tommya nimittelemään.Hän oli välillä todella inhottava, mutta en voinut sanoa mitään.Harmikseni, jos joku ei ymmärtänyt.

Tommy meni kauemmas itkemään, ja niin itkin minäkin, koko elämääni.Rachelia, Tommya, mummiani, äitiäni ja koulua.''Et kai sä nyt tota itke, se on vaan yhtä herkkä kun kastemato. Pojat on kaikki tosiaan hel*****moisia idiootteja, sen nyt todistaa koko maailma.'' Rachel tokaisi ja istuutui viereeni.Hän ei ymmärtänyt koskaan muita kuin itseääm, eikä hän muista välittänytkään, sillä hän tosiaan oli inhottava, mutta valitettavasti suosittu.Ja sitä minäkin halusin jostain syystä olla, niin kuin  varmaan
kaikki.

Kun hän oli istuutunut, nyyhkäisin vielä kerran hänen kataluuttaan ja ilkeyttään ja töykeyttään.Hän naurahti pilkallisesti, todella ilkeästi siis.
Tommy tuli pyytämään Rachelilta anteeksi, mutta Rachel ei antanut.Silloin Tommy suuttui, ja yleensä niin lempeä poika antoi tytölle huutia.

Kun huomasin, mitä he oikein tekivät, kauhistuin.He näyttivät tosissaan siltä, kuin yrittäisivät tappaa toisensa.Niin kuin aina, molemmat tappelivat tiikerin lailla.

Niin myös isoäitini ryntäsi rauhoittelemaan tappelua, huutaen: ''No mutta lapset, te voitte vielä satuttaa itsenne, lopettakaa heti!'' Ei siitä kyllä mitään apua ollut, enkä minä edes voinut katsoa enää.

Arvasin!Tommy antoi Rachelin tuntea todellista kiukkua.Rachel raukka taisi satuttaa itsensä pahasti. ''Ai, mun selkä! Mä kerron susta isälle ja opelle! Ja sitten sä saat jälkkää ja kotiarestia! Tyhmä!'' hän satuili hermostuneena.Tommy naurahti epävarmasti, sillä hän tosiaan pelkäsi.Silloin bussi tuli

Kun pääsimme luokkaan, opettaja oli jo siellä, hellimässä luokkamme lemmikkimarsua.Sen nimi oli Hope.
''No niin, oppilaat, aivan ensimmäiseksi me tänä vuonna...'' opettaja oli ilmoittamassa, kun Rachel tokaisi: ''Opettaja, minulla on Tommylle kahdenkeskistä asiaa, voimmeko käydä käytävässä?'' Ja hän hymyili kainosti, saaden opettajan puolelleen. ''No hyvä on, mutta nopeasti.'' tämä vastasi.
(Ei kertojaa) ''No, mitä asiaa?'' Tommy skysyi Rachelilta.Rachel ei kuunnellut, vaan yritti vetää palohälytinkahvasta.Hän onnistui, ja hälytys pärähti soimaan.Hän tönäisi Tommya ulko-ovea päin, ja he juoksivat ulos.

(Huom!Anteeksi raksennustila! Kertojana Emma)
''Haluan välittömästi tietää, kun laukaisi hälytyksen!'' Opettaja ilmoitti.Hänellä oli totinen ilme.

Rachel alkoi satuilemaan: ''No, kun mä yritin varoittaa Tommya, mutta se ei kuunnellut, ja sit-sitten kiskaisi siitä kahvasta ja sitten kun s-se hälytys laukesi, niin mua pelotti et-että mä saan haukut! Yäääääh!'' Hän rääkyi ja nyyhkytti käsiinsä tekoitkua. ''Mutta en se ollut mä!'' Tommy selitti, mutta opettaja ei uskonut.

Opettaja luennoi Tommylle ja Rachel lähti sisään.Minä kuulin hänen kuiskaavan: ''Mikä pöljä!'' ja hän naurahti ivallisesti Tommylle ja meni.

Heti tunnin jälkeen menin Rachelin kanssa istuskelemaan oleskelupaikalle. ''Mä en vaan voi uskoa, että sä teit sen! Et edes sä voi olla niin ilkee Tommylle!'' Minä raivosi, kun hän oli kertonut totuuden. ''Sä taidat olla vähän ihastunut siihen, raukka.Pojat on törkimyksiä, ei niihin voi luottaa.'' Hän totesi kylmästi hymyillen.Olin niin vihoissani, että menin istuskelemaan minun ja Tommyn puumajaan. 

Tommy istui myös siellä, katsellen jonnekkin kauas.Minä olin vihainen, siitä että hän oli surullinen.

''Oikeesti, mä en tehny sitä! Se oli Rachel!'' Hän sanoi päättäväisesti. ''Niin, mä tiedän.'' totesin rauhoittavasti, sillä en halunnut hänen suuttuvan.

''Mutta ehkä se vaan halus kostaa sen tappelun, eikä se nyt oikeesti sua vihaa, yrittäisit olla sille kaveri, niin te ette ehkä tappelis, ja...'' minä selitin, ja Tommy nousi rajusti seisomaan.Niin nousin minäkin.

Hän tökkäsi minua rajusti ja huusi: ''Mä en tule koskaan ymmärtämään, miksi sä puollustat sitä koko ajan! Sä olet ittekkin nähnyt, mitä se tekee, ja kun ei kerran koske sua, niin ei ole väliä! Mä alan tosissani epäilemään, onko sustakin tulossani kauhea pinkkis!'' Hän oli raivoissaan, ja se satutti minuakin, koskettaen. Minä kiljuin hänelle vihaisena: ''Mustako pinkkis!? Herra itse-niin-täydellinen ei taida ymmärtää, kuka sitä on puollustanu neljä vuotta opettajalta!'' Sain huutoni päätökseen ja vedin henkeä.Ja silloin kellot soivat.
 
Tunnilla katsoin Tommya silmiin ja minun sydäntäni puristi.Olinko tulossa kipeäksi, olivatko ne kasvukipuja, vai olinko tosiaan ihastunut Tommyyn? en halunnut olla.Halusin olla hänen ystävänsä, mutta nyt hän oli minulle vihainen.Ja niin olin minäkin. Ja surullinen, Tommyn takia.
Samassa hän kuitenkin pyyhkäisi jotain silmäkulmastaan.Oliko se kyynel? Joka tapauksessa hänestä hohkasi kuitenkin se sama neljän vuoden ystävyys, ja se sai minut hymyilemään hänelle lämpimästi.En ollut enään niin kovin vihainen tai surullinen.

Pian oli taas välitunti ja juttelimme salaa urheiluvälinevarastossa.Emme olisi saaneet olla siellä.''Mä halusin olla sun ystävä, mutta se ei vaan onnistu.Ehkä jossain toisessa elämässä tai jotain.Anteeks.'' Tommy totesi ja pudisti päätään.

Täysin varoittamatta, purskahdin itkuun.En voinut enää pidättää surani.Tommy hämmentyi.

Samassa opettaja ja Rachel saapuivat varastoon.Jäimme kiinni.

''Ope ja Rachel? Oijoijoi...'' kuulin Tommyn kuiskaavan.Hän pelkäsi, että saisi muistutuksen kotiin käytöksestään.

'' Voi kiitos Jumala tästä hetkestä!'' Rachel sanoi melkein ääneen.Vain minä kuulin sen.Olisin tahtonut itkeä, mutta minua pelotti liikaa.

Tommy ja Rachel riitelivät, kun opettaja läksytti minua.Kuulin heidän puhuvan, naljailevan toisiaan.Se suretti minua.

Rachel istahti penkille, jolta Tommy oli noussut.Hän hymyili.

''No niin oppilaat, minusta tuntuu, että pääsette koulusta, tai minulat lähtee järki.'' Opettaja totesi ja hätisti meidät ulos.Ensimmäinen koulupäivä oli päättynyt, vaikkei toivomallani tavalla.

Kommenttia, paljon tai MINULTA lähtee järki (Rakastan kommentteja!)