No, tässä B-osa. Valitsin siis suihkussa käymisen ja kirjoittamisen väliltä, joten toivon, että valintaani kunnioitetaan kommenteilla.


Niin, kenet se Sammy kutsuikaan kylään viime osassa? Tätä kysymystä jäimme pohtimaan.


''Loistavaa, kaikki sujui niin kuin pitikin!'' Emma ihasteli halatessaan Sammya. Sammy taas valahti kalpeaksi. Hän ei ollut uskaltanut kertoa Emmalle, mitä Edvard oli juuri lähtiessään sanonut, mutta eihän se mitään kovin tärkeää ollut... Tai näin Sammy vakuutteli itselleen. Tosiasiassa hän tiesi, että Emmalle olisi vielä kerrottava, mutta miksi pilata hienoa iltaa?


''Hei, mikä tää on?'' Emma kysyi innoissaan nähtyään baaritiskin, jonka Ellie oli vasta äskettäin ostanut. ''Kyllähän sen voi arvata. Äiti oli humalassa, osti tän, raahas sen kotiin. Ja eräänä päivänä tuli lasku, mutta se ei muistanu mitään, joten myi mun sängyn''Sammy tuhahti. ''Ja miksi se ylipäätään oli humalassa, se taas johtuu eräästä, jos sä ymmärrät mitä mä tarkotan'' Mutta Emma vain hengitti kiivaasti. ''Vau'' hän pihahti lopulta. ''Todellakin'' hän sanoi, ja alkoi sitten määrätietoisesti astella kohti tiskiä. Ja sitten hän kaivoi tiskin alta pullon, hörpäten siitä aimo kulauksen.

''Lopeta, laske se heti alas!'' Sammy huudahti, mutta Emma vain jatkoi ja jatkoi juomista.


''Ääh, älä ole nössö! Kerran sitä vaan nuorena on alaikäsenä humalasha...'' Emma sönkötti. Ja humalassa hän alkoi jo tosiaan olemaan. Puhe sammalti, liikkeet horjuivat, ja juominen sen kuin vain jatkui.(Ja sanonpahan, että en voi tietää, millainen humalainen on, koska en koskaan ole sellaiseen törmännyt tai sellainen ollut!)


''Mitäsh... Joko she niinku on shillee loppu...'' Emma sönkötti, ja koska oli tyttöparka jäänyt illaksi alkoholiin koukkuun, oli sitä saatava lisää. Niinpä hän rupeli lampsimaan ovesta ulos, ja onnistuikin, vaikka Sammy ties kuinka yritti estää.


Ja voi raukkaa, minne hairahtuikaan, yrittäen hoippua kotiin... läheiseen, vuosi sitten suljettuun yökerhoon nimittäin. Vettä ja sähköä eivät kuitenkaan ilmeisesti olleet muistaneet katkaista.
Ovelta hän kurkkasi sisään, koska oli kuullut selvästi ihmisäänen itkevän. ''Kuka shiellä... kuka shiellä on?'' hän kysyi, ja yritti istuutua tuoliin hahmoa vastapäätä.


Ja kuka siellä istuikaan.... Tommy! Nopeasti hän oli tunnistanut tulijan, ja paiskannut pöydällä olleen pullon läheiselle sohvalle. ''Emma... Mitä sä täällä teet?'' hän kysyi. Hetkeen Emma ei vastannut, vaan tarkastelin tuntemattoman ihmisen kasvoja. Niissä oli jotain tuttua... Ne olivat jonkun ihmisen, josta hän oli pitänyt. Ja kun hän ei vastannut laisinkaan, ojensi Tommy hänelle pulloa. Niinpä Emma hörppäsi siitä, ja arvatkaas, roiskuiko puolet rinnuksille. ''Pakko vaihtaa vaatteet....'' Emma sönkötti, ja painui kaivelemaan jonkun vanhan kaapin tallelokeroita.


''Voi hemmetti... Mitkäs vaatteet noi on olevinaan?'' Tommy kakisteli, sillä hän tosiaan tunsi nähneensä kaiken, sillä harvoin siutä näki vastuutonta Emmaa.


Sen jälkeen Emman muistikuvat kuitenkin hämärtyivät, mutta eivätkös he jossain vaiheessa olleet laulaneet jonkin romanttisen kappaleen duettona...?


Ja pian hän oli juonut vähän lisää.... Ja tukka oli auennut, mutta ei sillä väliä.(Kuvat ovat siis tahallaan tuollaisia ''hämäriä''....)


Ja sen jälkeen... Ei paljon muistikuvia... Jotain oli vain tapahtunut... Sohvalla...


Ja sitten se jatkui... Muistoja ei ollut, mutta jokin kaivoi Emman mieltä kuin syyllisyys...


Jossain vaiheessa oli yksi hyvä ja selkeä muitikuva, jossa hän oli valokuvauskopissa, mutta mitään ei tapahtunut.


Ja vielä myöhemmin Tommy oli hyvästellyt hänet lämpimästi, se oli kaunis muisto... Riippuu tietysti, kenen näkökulmasta.


Ja lopulta Emma oli päässyt kotiin, ja siitä suoraan sänkyyn, hänen vaistonsa sanoi. Aiankin se oli jäljellä, mutta omatuntokin olisi kiva.


Ja lopulta sitten neiti pääsi sänkyynkin asti.


Ja aamulla hän hapuili karmeassa päänsäryssä aamiaispöytään. Mummi oli jo herännyt aikoja sitten, mutta onneksi oli lauantai, eikä ''mummin pikku prinsessa'' joutunut jäämään pois koulusta.
''Hirveä pääkipu, mummi'' Emma voihkaisi ja nieli särkylääkkeen. ''No, mitäs sinä eilen teit?'' Helen kysyi ystävällisesti, vaikka äänestä kuulsi läpi raivo.


''No, kerroppa'' Helen painosti Emmaa hävetti. Hän ei edes muistanut, mitä oli tehnyt. Ja muistikatkokset hän yhdisti automaattisesti humalatilaan. Hemmetin noloa, Emma mietti. ''Olin alkuyöstä Sammylla'' hän vastasi heikosti kuiskaten. ''Jaaha, vaan etpäs ollutkaan, sillä et arvaa kuinka peloissani olin, soitin kaikkien kavereittesi kotiin!'' Helen kirkui vihaisesti, painottaen joka sanaa osoittamalla Emmaa haarukallaan tiukasti. ''Anteeksi'' Emma sanoi hiljaa. Hän melkein itki. ''No, ei se mitään. Ota särkylääke pääkipuun, mene huoneeseesi, ja älä tee noin toiste!'' Helen huokaisi, ja poistui tiskaamaan astioita.


Enää Emma ei viitsinyt uhmata isöäitiään, joten meni kuuliaisesti huoneeseensa. Ja mitä hän siellä näkikään...

Jaaha, kommenttia sitten. Kaikki saavat kommentoida mielin määrin! Ja painotan vielä, että humalatila ei perustu omiin kokemuksiini!
Kiitos!