maanantai, 27. heinäkuu 2009

Osa 16 1/2: Pure Childhood

Jatkoa. VIHDOINKIN.
Lueskelin teidän uusia ihania kommenttejanne, ja vaikka olenkin ollut viime aikoina kyllästynyt kirjoittamiseen ja huolehtinut muista asioista, ne motivoivat kummasti. Lupaan, että pyrin kaikin keinoin vetämään tämän loppuun vaikka hampaat irvessä... no, osaan siitä sitten. Lukemaan siitä^^

kuva01.jpg

Emma makasi sängyllään ja mietiskeli asiota. Oli kulunut kuusi vuotta siitä kun kaksoset olivat syntyneet. Oli heidän aika siirtyä koulumaailmaan, esikouluun, ja vihdoinkin saisi Emmakin vähän rauhaa.
"Kyllähän minä näitä pikkuisia jään kaipaamaan", hän ajatteli hiljaa, kun ovi avautui.

kuva03.jpg

Lizzie ja Sam astuivat sisään.
"Mitä nyt?" Emma kysyi lempeästi.
Kaksoset tuntuivat epäröivän. Lopulta Sam huokaisi ja kysyi:

kuva05.jpg

"Äiti, me haluttaisiin tietää, missä... missä isä on?"
"Se on vähän hankalaa lapset... saatte kyllä vielä tietää, mutta juuri nyt teidän pitäisi olla valmistautumassa ensimmäiseen koulupäiväänne, eikös?"

kuva09.jpg

Sittemmin, vihdoin esikoulussa. Lizzie ja Sam seisoivat ovella tylsistyneen näköisinä, mutta olivat hiukan innostuneitakin. Eipä siinä paljon ollut, eskari oli samassa rakennuksessa koulun kanssa, mutta paljon laimeamman vaikutteinen.

kuva06.jpg

Toisessa nurkassa Rachelin, heidän naapurinsa tytär, Sabrina leikki ohjaajan kanssa nukketalolla. Hän oli varsin söpö tyttö, mutta hiljainen.

kuva07.jpg

Hämärän puoleisessa nurkassa oli kirjahylly, jonka vieressä lukien istuskeli Rachelin poika, Riley. Hän näytti keskittyneeltä.

kuva08.jpg

Viimeisessä nurkassa toimettomana seisoskeli joku kaksosille tuntematon tyttö, joka tarkkaili muita aktiivisesti, eikä ihme kyllä näyttänyt kovinkaan tylsistyneeltä. Sam olisi halunnut mennä tutustumaan häneen, mutta Lizzie sanoi että hän näytti oudolta.

Pian oli aika mennä pihalle, ohjaajan valvovan silmän alla, mutta se piristi kaikkia.

kuva012.jpg

Lizzie ja Riley hyppäsivät heti erään laitteen kyytiin ja Samille tapahtui jotain odottamattoman puoleista: se söpö tyttö, Sabrina, päätti tulla ja puhua hänelle. He juttelivat tosin vain hetken, koska Sabrina vaikutti vaivaantuneelta ja päätti lähteä jonnekkin liukumäen suunnalle. Sam oli hieman hämmentynyt, mutta hyppäsi saman laitteen kyytiin kuin Riley ja Lizziekin.

kuva014.jpg

"Pidä kiinni!" Lizzie muistutti, kun koje saatiin liikkeelle. Se meni kyllä aika kovaa, putoaminen voisi sattua pahemminkin jos huono tuuri kävisi...

kuva016.jpg

Ja sitten se tapahtuikin: Riley menetti tasapainonsa ja horjahti ulos kojeesta. Lizziekin, joka harvemmin likasi kenkiään, painoi tossunsa maahan ja pysäytti laitteen välittömästi.

kuva018.jpg

"Voi ei", ohjaaja mutisi ja ryntäsi Rileyn luo.
"Sattuiko pahasti?"
"Sam tönäisi!" Riley huudahti yhtäkkiä.

 

Eli, siinä se oli. Osan ensimmäinen puolikas^^ Loput pyrin julkaisemaan lähiaikoina, ja tällä kertaa tosiaan tarkoitan sitä! Koko osassa on suunnilleen 22 kuvaa, joista nyt näitte 11 :3

torstai, 18. joulukuu 2008

Tiedotusta jatkosta

Hei taas kaikille pitkän tauon jälkeen, ja kiitos kun olette olleet ihanan kärsivällisiä! Jatkoa ei siis ole tulossa.. melko pitkään aikaan ainakaan. Tämä taas johtuu hankalasta elämäntilanteestani josta eivät stressi ja masennus puutu, kenkkuilevasta simsistä ja uusista aktiviteeteistani (vaikkakin edelleen koneen parissa). Pelin kanssa olen kuitenkin ollut laiska viime aikoina enkä ole edes ehtinyt luoda perhettä uudestaan, ja siksi joudun vahvasti epäilemään, jatkuuko tarina ollenkaan, tai ainakaan kuvallisena, ja monesti olenkin ollut vähillä lopettaa koko touhun, mutta jotenkin tulisi sääli, kun te olette niin ihania lukijoita ^♥^ Yritän siis saada jatkoa tulemaan mahdollisimman nopeasti mutta ennen uuttavuotta sitä tuskin on tulossa. Kyllä tämä tästä kuitenkin vielä vielä. Toivottavasti jaksatte nyt paremmin kun tiedätte etten ole ainakaan kuollut x)

EDIT 21.5.2009!

Hei kaikille! Olen äärimmäisen pahoillani pitkästä tauosta ja pyrin nyt kirjoittamaan tarinaa loppuun parilla osalla sillä kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle viime aikoina enkä tiedä jaksanko enää jatkaa. Kiitos että olette odottaneet, yritän julkaista uuden osan ennen kesälomaa!

keskiviikko, 17. syyskuu 2008

Osa 15: Nomen est omen

Hejssan, elämää, kyllä vain! Sain pelastettua muutamia kuvia, jotka oli otettu ennen hajoamista, mutta sitten huonot uutiset: Peli pimahti ja "uudelleenasensi" kaiken. Sain kuitenkin pelastettua myös ladatut ja joudun, yllätys yllätys, taas kerran luomaan perheen uudestaan, ja lisäksi olen ladannut uudet korvaavat ihot. Ja nyt kirjoitan tätä osaa toista kertaa (Mrrh..) eilisen netin sekoamisen jälkeen. Mutta jätetään alkuhöpinät tähän ja annetaan teille nauttimista!
Ps: jäikö osan nimi vaivaamaan? Se on latinaa ja tarkoittaa "Nimi on enne". Osa kertoo lisää
Evanescence - forgive me

Photobucket
Makasin sängyllä hiljaa ja mietin itsekseni tapahtumia jotka olin käynyt läpi ambulanssin saapumisen jälkeen. Pikkuinen oli säilynyt vahingoittumattomana vaikka synnyts olikin alkanut etuajassa, luoja sitä pienokaista on siunannut silloin.. tai oikeammin, pienokaisia. Minun pikkuisiani. Minun kaksosijani.
Ajatukseni kesksytyivät vieraiden saapuessa. Sisään astuivat Anna, Ellie, Rachel, Tommy ja Sammy..

Photobucket
Katselin poikia, mutta he eivät katselleet minua. Nautin kun Tommy kärsi. Hänelle oli aivan oikein maistaa omaa lääketään, ajattelin, vaikka tiesinkin sen karvauden. Ja Sammy-parka. Häntä säälin niin, ei Ellien olisi häntä tarvinnut tuoda.

Photobucket
Tommy sai luvan katsella toista lasta lähempää. En nähnyt selvästi, kumpaa hän tarkasteli, mutta havaitsin hänen hymynsä. Pian sekin hyytyisi, mietin, koska et tule ikinä tapaamaan häntä uudestaan. Hänkin taisi ymmärtää sen, koska hän katsoi minua, ja hänen ilmeensä muuttui minun kasvojeni takia murheelliseksi.

Photobucket
Loppujen lopuksi hän kuitenkin päätyi näyttämään vauvaa myös Rachelille. "Oi kun on söpö, terve, pikkuinen", Rachel lässytti. Naurahdin, mutta vain mielessäni. Muutamia kuukausia aiemmin olisi ollut mahdotonta kuvitella häntä tuollaiseksi, mutta nyt olin vain murheellinen, eikä minua naurattanut. Toivoin, jopa hänelle, ettei hän joutuisi kokemaan tällaista tulevaisuutta. "Oletko jo miettinyt noille nöpönenille nimiä?" Anna kysyi yllättäen. En ollut odottanut kysymystä, mutta olin siihen valmis.

Photobucket
"Sam Smith", kuiskasin. Kaikki kuulivat ja kääntyivät katsomaan minua. Rachel otti vauvan syliin Tommylta, mistä olin kiitollinen, koska pelkäsin, että vauva putoaisi. Sen verran Tommy näytti hämmentyneeltä ja hänen kätensä vapisivat. Hetken hiljaisuus. "..ja tyttö on Lizzie", lisäsin keventääkseni tunnelmaa. Kaikki helpottuivat hieman.
"No, minun ja Thomasin pitäisi jo lähteä ja Rachel on kanssamme, joten..", Anna sanoi, "pärjäile." Hän, Tommy ja Rachel lähtivät. Ellie ja Sammykin alkoivat jo astella kohti ovea, mutta pysäytin heidät. "Pitäisi jutella Sammyn kanssa, jos vain sopii?", lausuin hiljaa. Ellie nyökkäsi ja meni käytävään. Sammynkin pää notkahti nyökkäykseen, mutta hänen ilmeensä ei värähtänytkään.

Photobucket
Nousin vaivalloisesti ja Sammy seisoi keskellä huonetta. Hän ei sanonut tai tehnyt mitään hengittämistä lukuunottamatta. "Toivottavasti tää ei haitannut sua?" tiedustelin. Hän pudisti päätään hiljaisena.

Photobucket
Halasin häntä, mutta hän ei vastannut halaukseen, joten päästin irti. "Mä haluan vaan muistaa sut, mutta se on kai sitten ohi", totesin kyynel silmässäni. Hän nyökkäsi hitaasti ja lähti. Istuin sängylle ja katsoin itkuisena kun hän asteli ovesta ulos. Poikani, tyttäreni, ja minun tulevaisuuteni. Nyt se kaikki oli poissa.

Muutamia vuosia myöhemmin..

Photobucket
Joitakin vuosia myöhemmin koitti Lizzien ja Samin aika. He olivat siirtymässä virallisesti taaperoikään, vaikka minusta Sam oli todella fiksu ja Lizziekin osoitti erityisiä kehittymisen merkkejä, vaikkeikaan älyllisesti vaan muuten. Jokatapauksessa, olin kutsunut kaikki, jotka talonyhtiössä ennen olivat asuneet. Nyt kaksi huoneistoa oli tyhjillään.

Photobucket
Olin kasvanut itsekkin valtavasti. Katsoin aamulla peiliin, ja valitettavasti nän, mitä odotinkin, vaikken siitä pitänytkään. Muutamia vuosia oliisn vielä lapsiini sidottu ja sitten kun he lentäisivät pesästä - vapaus. Vielä en tiennyt mitä sillä tekisin, mutta samalla odotin ja pelkäsin sitä. Lizzie ja Sam olivat minulle kaikki kaikessa, ja heidät oli kasvatettu samassa kodissa jossa minutkin.

Photobucket
Rachelkin oli tainnut saavuttaa mitä odottikin. Hän asui naapurissamme edelleen ja toimi baarineitinä läheisessä pahamaineisessa paikassa, eli hän oli suunnilleen sellainen joksi hänet aina olin tulevaisuudeltaan kuvitellutkin. Ja mikä epäyllättävintä, oli hänellä miehiä joka sormelle tälläkin hetkellä, mutta minulla ei ollut siihen välittämistä taikka sanomistakaan.

Photobucket
Sammy taas oli muuttanut enemmän maaseudulle ja hän toimi päivisin jossain toimistotöissä, mutta vapaa-aikanaa toimi vapaaehtoistyössä vanhainkodissa, mikä oli minusta hurjan jaloa, mutta silti hänellä ei ollut tyttöystävää. En aikonut kuitenkaan ajatella sitä sen enempää.

Photobucket
Tommysta en tiennyt muuta kuin puhelinnumeron ja sen, että hän asui keskustassa yksiössä, mutta työtön hän taisi olla. En aikonut kuitenkaan sääliä häntä, sillä tyttöjä hänellä oli enemmä kuin sormia ja varpaita yhteensä, suuri osa Rachelin työkavereita, jolta tämän olin kuullutkin. Voi kuinka säälinkään niitä naisihmisiä, mutta en voinut vaikuttaa asiaan millään tavalla.
Anna ja Ellie olivat vanhentuneet arvokkaasti ja ostaneet kimppakämpän jostakin, en tiennyt mistä. En ollut kuullut heistä kovin paljoa, mutta joka tapauksessa tiesin, millainen haluaisin olla vähän vanhempana.


Noinh, tässä tämä. Ja kommenttia vaikka säälipisteillä, tää on juossut tänään 1500 metriä kaatosateessa, eli pliis!

lauantai, 30. elokuu 2008

Toivotonta?

Joskus sitä ei vaan voi luottaa mihinkään; ei tietokoneeseen tai omaan kyvykkyyteensä. Tässä on siis onnistunut käymään niin, että kone tai minä, jompikumpi on onnistunut poistamaan EA Games-kansion Omista tiedostoista, juuri nyt kun sain Kaupunkikämpän. Peli siis herjaa virhettä sovellusessa ja kuvia ei ole mahdollista saada ilman neighborhood-kansiota. Samalla ovat hävinneet kaikki ladattavat, korvaavat sun muut ja hackit. En usko vielä loppuun mutta pelkään tämän tarkoittavat uudelleenasennusta tai jotain muuta yhtä vakavaa. Onneksi tarinaperheen voi kuitenkin aina luoda uudestaan, mutta jatkoa ei ole tulossa pitkään aikaan, koska en saa päivitystä myöskään InTeenmateriin tai muihin ja neighborhood-kansion mukana menivät jo otetut kuvat.
Mutta koko tekstin viesti oli; sims hajonnut, ei kuvakansiota, uudelleenasennus, TAUKO JATKUU. Edelleen, joskin se onnistui vielä pitkittymään tällä probleemalla.
 Anteeksi 

keskiviikko, 6. elokuu 2008

Taukoa pukkaa...

Olette varmasti huomanneetkin, että tässä on ollut melko vähän elämää tarinan kirjoittajan taholta. Se johtuu loman pikaisesta loppumisesta mikjä tarkoittaa koulutarvikkeiden ostoa ja muutakin henkistä valmistautumista. Kiitokset kaikille jotka ovat tsempanneet ja kommentoineet apua! Myöskin jatkoa hankaloittaa toinen (kenties tuleva) tarinani. Olen päättänyt panostaa hiukan muuallekkin nettiin, mm. kommentoimaan muita tarinoita, roolipelaamiseen ja radolan foorumiin. Ja YouTubeen. Eli suomeksi videon teko vie paljon aikaani koska pitää kuvata ja siirtää kuvat koneelle ja katsoa videot jne. kun on kaikkea muutakin tekemistä. Kaikki vapaa-aika menee koneella, mikä ei ole kovin kivaa, koska se alkaa tuntua orjalliselta enkä tosiaankaan aio enää pitkittää konevuoroja kun ne ovat jo 24/7. Jatkoa on kuitenkin vielä tulossa, mutta nyt yitän lomailla ja olla ulkona viimeiseen sekuntiin asti.
Mutta muutakin asiaa oli, nimittäin pienimuotoinen ''äänestys''. Olen ajatellut tehdä videon perheestä, jolla teen tätä tarinaa. Musiikkivideon. Ehdotuksia saa laittaa jos haluat löytää Life and Dreamsin myös YouTubesta, en ole nimitäin vielä keksinyt mistä kappaleesta. Sitä saa ''äänestää'' jos tahtoo.
Hyviä jatkoja kuitenkin kaikille, nauttikaa kesästä! Mutta siis 12. päivä alkaa koulu, joten siihen mennessä tuskin on ainakaan tullut jatkoa.


Edit 16.8!
Ilmoittelenpa tässä vain, että uusi tarinani löytyy osoitteesta http://because.vuodatus.net eli täältä!

Edit 17.6!
Ja samalla vähän ilmoitusta siitä, että Life and Dreamsia voi äänestää VaSu-gaalassa Taidokkain tarina-kategoriassa. Linkki on joissain laatikoista tuossa oikeassa reunassa.