*Huokaisee helpotuksesta* No, tässä vihdoin sitä jatkoa!

Tommy havahtui mietteistään huoneessaan taas kerran. Silloin ennen puhelin oli pirissyt yötä päivää. Silloin hän ja Emma olivat olleet parhaat ystävykset, eikä Sammya ollut. Ja nyt hän oli itse rikkonut välit parhaaseen ystäväänsä. Niitä kyllä riitti, mutta kaikki muut olivat vain valehtelevia ja itsekkäitä typeryksiä, jotka halusivat osansa huomiosta. Ei hänellä oikeita ystäviä ollut.
Samassa ovikello soi.

Ovella oli Emma. Ensimmäisenä Tommy harkitsi oven vetämistä kiinni tytön nenän edestä, mutta se olisi ollut epäkohteliasta; oli hänellä sentään jotakin arvokkuutta jäljellä, kaikesta huolimatta. Niinpä hän moikkasi tyttöä, joka käyttäytyi kylmästi, eikä vastannut tervehdykseen. ''Tule sisään'', Tommy totesi tytölle yhtä kalseasti takaisin.

Emma saapui sisään. Hänen ilmeensä oli seesteä, mutta se enteili pahaa. Tommy ei kuitenkaan välittänyt, ja juuri kun hän oli avaamassa suunsa, Emma keskeytti hänet. ''Mä halusin puhua...'', tyttö aloitti, mutta tälla kertaa keskeyttäjä oli Tommy. ''Niin mäkin. Mä haluaisin korvata sen sulle'', hän totesi. Emman suu oli loksahtaa auki. ''Mut... miten?'' hän kysyi. ''Leffa?'' ehdotti Tommy. Emma nyökkäsi. ''Kino Kulta?'' poika jatkoi välittämättä Emman katseesta, tai vastausta odottamatta. Tyttö nyökkäsi. ''Tuu hakemaan mut kuudelta'', hän totesi ja paineli ovesta ulos sanomatta sanaakaan.

Tommy saapui oven eteen kello 17.59, mikä oli pojalle todellinen saavutus. Minuutti etuajassa! Emman saapuessa hän kehaisi tytön uutta kampausta ja avasi taksin oven kohteliaasti.

Teatterissa:
''Sä voit valita leffan, jos haluut'', Tommy sopersi. Kohteliaisuus ei ollut hänen valttikorttinsa pulmatilanteissa, mutta poika oli nopea oppimaan. Emma hymyili kohteliaasti. ''Okei. Käykö...'', hän mietiskeli tutkiskellen taulukkoa. '' Käykö Serenadi kahdelle 2?'' tyttö kysyi. Tommy nyökkäsi tajuamatta. ''Mistä se kertoo?'' hän kysyi tytöltä yhtä kohteliaasti. Emma vastasi: ''Se kertoo kahdesta ystävyksestä, tytöstö. Ja siinä on poika, joka erottaa ne ja on molempien kanssa yhdessä samaan aikaan''. Tommy valahti astetta kalpeammaksi. ''Okei, katotaan se'', hän kuiskasi pihisten.

Emma hymyili salakavalasti. Poika sai nyt maistaa omaa lääkettään. Kosto on suloinen, mutta vain kerran. Tommy maksoi liput. (Yäk, tonne on päässy joku valmissims. Sorry :D)


Elokuva ei kuitenkaan alkanut ihan heti. ''Ne varmaan odottaa lisää katsojia. Tästä leffasta odotettiin räjähtävän suosion saavuttajaa'', Emma totesi huokaisten ja silmäili tyhjää salia. Siellä ei ollut hänen ja Tommyn lisäksi ketään.
Yhtäkkiä kuitenkin tapahtui jotakin. Molemmat ottivat popcornia. Heidän kätensä kohtasivat kulhossa. Oliko se sitten teatterin hämyä, kenties romanttisen elokuvan taika, vai jotakin muuta...

...tapahtui jotakin ja jotakin muutakin!

Myöhemmin molemmat halasivat, kun Tommy saatti Emman kotiovelle. Hän lähti itse kotiin hymysuin, mutta se johtui onnesta. Emma ei taas hymyillyt, sillä vielä kerran hän oli pettänyt Sammyn luottamuksen. Tyttö pelkäsi kyyneleitä, mutta ne tulivat. Ne olivat jäisiä ja ikusilta ne tuntuivat.

Ja vielä myöhemmin, nukkumaan mennessä, tytön vatsaa väänsi ikävästi. ''Taisin syödä liian raskaasti, menimme vielä hampurilaiselle leffan jälkeen...'', hän mietti. Lukemisen jälkeen hän poisti meikit ja nukahti ajatuksiinsa, vaikka jotain muuta hän epäili. Kuvat seinällä hymyilivät onnellisesti.

Ensimmäisenä aamulla Emma ryntäsi vessaan ja oksensi. Pahoivointi ei hellittänyt, aamun aikana se koveni. Tyttö tarkasteli itseään peilistä häpeileväisenä. ''Mikä minun on'', hän mietti ja kaivoi esiin pienen paketin. Se joko vahvistaisi epäilyksensä tai tekisi niistä turhia.
Pian vessasta kuului kirkunaa. Emman pahin pelko oli toteutunut.

''Mummi... mulla ois asiaa'', Emma sanoi aamiaspödässä hiljaa. Kyyneleet valuivat pitkin hänen vaaleita poskiaan, mutta hän pyyhkäisi ne tarmokkaasti sivuun. ''Mikä on?'' Helen kysyi arasti. Ei Emma yleensä vähästä hätkähtänyt.

''Mä en tiiä, miten mä kertoisin... mut...'' Emma itki. Kyyneleet jatkoivat kulkuaan ja tytön silmät alkoivat olla jo punaiset.


Helen katsoi häntä hämmentyneenä. ''Älä nyt sentään laita pöytää tulvimaan'', hän totesi huomattuaan kyyneleet, yrittäen saada aikaan iloa. Emma naurahti väkinäisesti ja avasi suunsa uudelleen. ''Noku... Mä niinku... Oon raskaana'', hän päätti lauseensa silmät sumeina kyyneleistä.

Helenin katse oli pysähtynyt Emmaan. Hänen kädessään ollut lasi oli särkynyt puristuksen voimasta ja haavoittanut ranteen valtimoa. Vei norui pitkin naisen kalpeita käsiä, jotka olivat hänen kasvojensa tavoin lakananvalkeat ja kuolleet. Veri norui edelleen, jättäen lammikon lattiaan ja leviten. Helen rojahti lattialle, vereen. Hänen silmänsä eivät liikkuneet ja lopulta ne sulkeutuivat.

-------------------------

Tättärää, traaginen loppu tällä kertaa! Kommentteja saa pistää, kirjoitusvirheistä saa huomauttaa, risuja ja ruusuja, antaa tulla vaan!