Kiitos, teille jotka olette vaivautuneet kommentoimaan, tässä seuraava osa, jota muistakaa kommentoida! Osassa , eikä tulevissakaan osissa tule olemaan kertojaa. (Suomeksi: vaihdan kerrontatyyliä)


Sammy oli valitettavasti unohtanut Emman antaman lahjan Rachelin luo, ja kun hän meni sitä hakemaan, päätti hän jäädä myös samalla juttelemaan.Yht' äkkiä kuumuus täytti huoneen ja savun tuoksu tunkeutui nenään.Sammy ei kuullut kuin Rachelin kiljunnan ja tulen rätinän, mutta puolisokeana hän hapuili ulos huoneesta ja juoksi soittamaan palokunnan hätiin.

''Sinäkö pelastit talon soittamalla meidät hätiin?'' kysäisi eräs palomies kun tuli oltiin saatu taltutettua.''M...Minähän se olin.'' Tommy totesi hiljaa, katsellen maahan päätään riiputtaen.Palomies totesi reippaasti: ''No mutta siinä oli vasta hyvä työ! Loistavaa työtä, sillä muuten tämä talo olisi jo palanut maan tasalle.Hienoa, poika hyvä!'' Ja sitten palomiehet lähtivät.

Seuraavana päivän oli Emman vuoro riiputtaa päätään...Uskaltaisikohan hän kertoa kenellekkään siitä, mitä hän tunsi Sammyä kohtaan?

Koulun jälkeen ei ollut mitään erityistä, paitsi että vain Sammy ja Emma lähtivät luokasta.Tommy ja Rachel jäivät tekemään lisätehtäviä erittäin tunnetusta syystä.Rachel oli kiusannut taas Tommya ja Tommy oli tapellut...

...tapellut ja tapellut, melkein joka välkkä, mutta kenen kanssa.Ei Rachelin niin kuin tavallisesti, vaan...

...vaan Sammyn kanssa, mutta syytä ei tiedetty, kun sitäei Tommy kertonut ja Sammy ei edes tiennyt.

Illalla Sammy tuli kotiin oltuaan koko päivän Emman kanssa.''Mä meen jo kohta nukkumaan!'' Hän huikkasi äidilleen, joka vain hymähti.Naisraukka alkoi olla koukussa kalastukseen.

Hän ei silti mennyt nukkumaan, vaan mietti sitä, mitä Tommy oliu kysynyt jokin aika sitten - Miksi muutitte tänne? Tuo kysymys oli piinannut häntä joka sekunti kun hän oli ajatellut menneisyyttään.Hän oli ollut sellaisen isän poika, jollaisen lapsi ei kukaan haluaisi olla.Hänen isänsä oli ollut mies, jolta lapsi ei voinut kysyä apua kotiläksyissä, ja josta ei ollut leikkikaveriksi.Tämä oli myös ollut yötöissä, nimittäin pankkirosvona.Erästä keikkaa edeltävänä päivänä tämä oli kitannut niin paljon alkoholia, että seuraavana päivänä sellaisessa päänsäryssä, ettei ollut lähtenyt keikalle.Ja sen ne muut varkaat ja hullut olivat kostaneet tappamalla hänen isänsä.Hän oli ollut monta vuotta nuorempi ja nähnyt kaiken...Ne miehet olivat tulleet heidän kotiinsa, ja isä oli ottanut heidät vastaan syyllisenä, mutta ottanut kuitenkin.Sammy oli vakoillut oven takana, ja kun hän oli kuullut ladattavan aseen äänen (jonka kyllä tunnisti jos isällä oli ase) hän oli avannut oven.Isä oli seisonut siinä, ja sitten...Isällä oli myös ollut ase kädessä.Kun hän oli kaatunut, se oli lauennut ja siksi Sammylla oli ikuinen naarmu oikean jalkansa sääressä.Hänen isänsä oli viimeisiksi sanoikseen sanonut: ''Sammy, puhdista suvun maine, ja sano äidillesi että rakastan häntä myös! Ja niin sinuakin, ja.....'' Ja siihen se lause loppui.Sammy oli seisonut oven kahvassa roikkuen pelon ja raivonsekaisin tuntein.Kun hänen äitinsä oli saapunut paikalle, oli tämä riuhtaissut Sammyn irti ovenkahvasta.Äiti oli soittanut poliiseille, mutta isää ei voitu enää auttaa.Siitä oli 4 vuotta, 5 kuukautta ja 27 päivää.Hän ei koskaan tulisi unohtamaan niitä kasvoja, ääniä ja kuvia...Eikä niitä miehiä.Hän mielessään vannoi joka päivä se uudellee: Jos tapaan ne miehet, minä kostan puolestasi isä.Ei elämä ollut helppoa kellään...

Samalla Ellie (äiti) tuli sisään.Hän katsoi peiliin ja hymyili.Mutta kun hän näki peilin kautta Sammyn kyyneleet, hän tuli ja kyssyi: ''Mikä on kulta, miksi itket? Miten voitkaan miettiä sellaista mikä noin itkettää?'' Siihen Sammy itkusilmin vastasi: ''Mietin isää...'' 'Ymmärrän, kulta.Siitä on 4 vuotta, 5 kuukautta ja 27 päivää.'' totesi Ellie harvinaisen tyynesti.Ja he saattoivat itkeä yhdessä, mikä helpotti oloa.Ja Ellie kertoi: ''Silloin, kun isäsi kuoli, minä lupasin, että en menisi naimisiin, tai edes katsoisi muihin miehiinainakaan 5 vuoteen, ja kohta se aika loppuu.Mutta koska rakastan sinua niin paljon, saat päättää, tahdotko uutta isää!'' hän totesi asian tyynsti loppuun ja jätti Sammylle oudon olon, palan kurkkuun.

(Samaan aikaa Tommyn kotona)
Tommy oli tekemässä läksyjä, ja kun tuli vaikea tehtävä, hän päätti mennä pyytämään äidiltä apua.Hän siis menio ja kysyi: ''Äiti, auttaisitko läksyissä?'' Vastaus oli iso, megakova ja töykeä Ei.Tommy sai siis käteensä laskimen ja korviinsa kuuluvan huudon pysyä hiljaa.Hän palasi huoneeseensa ja Anna uppoutui
mietteisiinsä.

''Ei tämä voi olla totta, se on harhaa.'' tuo ääni kaikui hänen sisällään.Niin, se oli hänen ajatuksensa elämästä.Kaikki oli niin vaikeaa...Samalla hänen päässään kaikui Eliaksen ääni: ...koko maailma avoinna...Ne sanat, jotka hän oli kuullut siinä talossa, huoneessa kaikuvan, kaikuivat nyt hänen mielessään.

Äsken, juhlavaatteissa, ei mietiskely sujunut, joten oli aika vaihtaa päälle arkivaatteet ja mennä omaan huoneeseensa.Anna oli jossain vaiheessa hiukan seonnut ja ostanut nuo merkkivaatteet itselleen, ja kun järki oli palautunut, ei palautus/vaihto-oikeus ollut enää vaatteissa voimassa.

Maalaaminen oli ainoa keino selvitä hengissä, mutta eivät senkään tuomat lisätienestit riittäneet mihinkään hienoon, vaan se toi perheelle viikon ruokarahat.Vain ja ainoastaan.

Illalla Emmalla ja Rachelilla oli syytä olla onnellisia, sillä Ellie oli luvannut viedä heidät shoppailemaan uuteen kauppakeskukseen.Sen nimi oli Haali ja hassaa-halli.

Ensin he menivät kampaamoon.Ellie kertoi heidän toiveensa ja tyylinsä kampaajalle, ja ne toteutettiin.

Ensin oli Emman vuoro.Apua, mitäköhän tästä tulee...

...ja ihan hyvä siitä tulikin, menevät vaan nuo hiukset mekon läpi, mutta ihan kiva kuitenkin.

Ja tämä kuva on jo nähtykkin, eli siinä on Rachel!

Sitten oli vaatekaupan vuoro.Ainakin tämä asu lähti Ellien mukaan, vaikka se oli niin peittävä...

Ja sitten tämä tuli mukaan myös, vähän kevyempi puku.Vaan eipä unohdeta Emmaa ja Rachelia...

Eli tässä Rachel jaaaaaaa....

....tadaa, Siis Emma! Juu, upeat puvut molemmilla, älkää turhaan kiitelkö...

Ja kaiken maksoi ihana-super-hyper-giga-mega-mukava Ellie, eli monen sadan vaatteisiin otettiin rahat hänen taskustaan!

Ja uuvuttavan shoppailukierroksen jälkeen oli kahvin/kaakaon/teen paikka.Ellie kehui sitä, kuinka hyviä ihmisiä he (Rachel ja Emma) olivatkaan, kuin kaksi pyhimystä!

Kun he vielä kävivät kotimatkalla ihan oikean taiteilijan ateljeessä (Ehkä väärin kirjoitettu, mut elkee tappako miua) Ellie sattui näkemään taiteilijan hääkuvan ja hänen silmänsä kostuivat kyynelistä.

Samaan aikaan, kun Emma saapui kotiin, puumajassa tapahtui :
''Mä en tiedä, mitä mun pitäis pyytää anteeks, mut jos mä oon jotenki tehny sulle pahaa niin sorry'' Sammy totesi Tommyn kutsuttua hänet paikalle.

''Sä et ymmärrä!'' Tommy huusi. ''Elämä ei mee koskaan niin ku suunnittelee!!!'' ''Mä ymmärrän paremmin kun sä tiedätkään, mutta...'' Sammy vastasi, mutta lause jäi kesken, kuten hänen isälläänkin sinä kohtalokkaana päivänä.Yksi, kaksi ja kolme askelta hän otti taaksepäin väistäessään Tommyn tönäisyä.Se kolmas askel vain oli liikaa... Olisiko tämä loppu?

Ja kiitos lukemisesta, tämä olikin sitten hyperjännää, joten tervemenoa kommentoimaan!