Terppa tulloo. Uusi osa täällä taas, mutta seuraavan kanssa voi kestää kauemmin. Mutta tässä tärkeää ja kenties kiinostavaa tietoa, ensi osassa kaikki kasvavat aikuisksi.

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /><?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Emma istui tietokoneenäärellä ja yritti kirjoitta kemianesitelmäänsä, mutta tällä hetkellä hän osaisi kirjoittaa korkeintaan ihmisten välisestä kemiasta ja sen hiipumisesta. Hän ajatteli edelleen Sammya. Pojan ilme oli ollut niin surullinen ja pettynyt... Ja petturi oli ollut hän. ''Typerä Tommy'' Emma ajatteli. ''Vielä minä sille näytän''
Samassa puhelin soi ja tyttöä riensi vastaamaan.


Puhelimessa oli Rachel. ''Ai, moi'' Emma totesi tylsistyneenä. Rachel naurahti. ''Älä viitsi olla noin tylsistyneen kuuloinen. Ajattelin vain, että pidettäisiin kahdestaan pyjamabileet tai semmosta. Tuutkö?'' hän kikatti. Emma huokaisi. ''No hyvä on, mutta en takaa, että olen tosi iloinen'' hän totesi luuriin, josta kuului vain pihahdus. ''No joo. Ja laittaudu nätiksi!'' Rachel huokaisi ja loi sitten Emmalle luurin korvaan. Mitä, Emma ajatteli. Laittaudu nätiksi? Pyjamabileisiin?


Ei hän kuitenkaan vaivautunut miettimään turhia, joten hän lampsi peilin eteen. Kun tyttö oli vihdoin saanut aikaan mielestään siedettävän lopputuloksen, vilkaisi hän vielä kerran peiliin ja nappasi sitten takkinsa naulakosta mukaan. (Hahaa olen saanut Keittiö&Kylppäri kamasetin)


Rachelin avattua oven, päätyi Emma kummastelemaan hänen asuaan. Pikkumekko. Tyttö oli myös käyttänyt selvästikkin parhaista meikkejään. ''Eivätkös nämä ole pyjamabileet? Ainakin näytät siltä, kuin olisit lähdössä kunnolla baariin ja bilettämään'' Emma totesi hänelle. Rachel vain naurahti. ''Ota nyt tuo ruma takki pois ja tule sisään'' tyttö totesi.


Kunhan Emma oli saanut ''ruman'' takkinsa pois, Rachel vei hänet punaiseen huoneeseen ja istutti tuoliin. ''Odota vain siinä. Tänne on tulossa muitakin''. Emma oli juuri kysymässä, keitä, mutta piti suunsa kiinni. Ei Rachel kuitenkaan kertoisi. Tyttö vaikutti muutenkin kovin salaperäiseltä.

Samassa huoneeseen asteli toinenkin ihminen. Sammy. ''Pahus!'' Emma ajatteli. (Tai oikeastaan ajatteli jotain pahempaa, mutten tiedä, onko luvallista kirjoitta jotakin sellaista tänne) Tyttöä ei juuri nyt huvittanut tavata Sammya. Miksi, Voi miksi juuri tänään?


Emma katseli poikaa hetken epäystävällisesti. Sammy ei ollut edes vastannut hänen puheluihinsa. Mutta sitten tyttö heltyi, vaikka toinen osapuoli vaikutti vielä aika kylmältä. ''Hei, tämä on aika typerää. Se oli vain vahinko'' Emma selitti ystävälliseen sävyyn saaden Sammyn kiinnostumaan. ''Okei, sovinto'' Sammy totesi ja ojensi kätensä pöydän yli. Emma tarttui siihen, ja silloin jotain tapahtui. Hetken aikaa se tuntui sähköltä, mutta sitten kumpikin ymmärsi. Se oli sitä kemiaa. Molemmat hymyilivät.


Vähän myöhemmin Emma tarttui hellästi Sammya käsistä ja halasi tätä. Poika hämmästyi, mutta jakoi sitten halauksenkin. Se vahvisti myös fyysisten voimien lisäksi heidän välejään. Kaikki oli taas hyvin, asia oli sovitettu. Kaikki oli niin kuin ennen.

Samassa jonnekkin vähäksi aikaa häipynyt Rachel huusi Sammyn olosuoneeseen.


Molemmat istuivat sohvalle, sillä Rachel esti eleillän Emmaa saapumasta, eikä tyttö halunnut mitenkään rikkoa kieltoa. Sohvalla Rachcel siirsi kättää ja yritti kiertää sen Sammyn hartioille, mutta poika torjui yritykset nolostuneena.
Tyttö kuitenkin veti häntä lähemmäs puolipakolla ja painoi pojan huulet omilleen.


Samassa oviaukkoon astui joku. Joku tuttu. Emma, joka näytti pettyneeltä ja vihaisemmalta kuin koskaan. Sammy tönäisi Rachelin rajusti kauemmas ja nousi.


Emma raivosi enemmän kuin koskaan, vaikka hän on aina ollut toinen-osapuoli-saa-tikkarin-tyyppiä, (Ihana vertauskuva) tämä oli hänen asiansa. Rachel, oikea petturiystävä.


Juuri, kun Rachel luuli jäävänsä rauhaan, Emma suuttui pahimmiten ja antoi nyrkkinsä puhua. Rachelkin raivostui pikimmiten.


''Häivy äläkä palaa ihan heti'' Rachel totesi hyytävän vihaisena, mutta Emma vain nyrpsti nenäänsä. ''Katsotaan, mutta ensin hoidan yhden asian'' hän totesi ikävystyneesti.


''Olet varmaan huomannutkin, kuinka helposti annan anteeksi. Niin annan myös nyt. Tiedän, ettei tämä ollut sinun syysi'' Emma totesi Sammylle, joka riemastui.
Kuten jo sanottu, kaikki oli vihdoin hyvin.

Ja siis kommentteja pliis. Ensi osassa kasvamista. (Hekisesti ja fyysisesti)