Juu, nauttikaa nyt uudesta osasta ja kommentoikaa.


Oli varmastikin jo keskiyö, tai ehkä melkein aamukin, mutta joka tapauksessa Emma heräsi puhelimen sointiin.

Siellä oli Tommy. Hän höpisi jotain jostain vakavasta onnettomuudesta, ja vaikka puhe oli sekavaa, Emma sai kuvan siitä, että joku oli loukkaantunut. ''Minä tulen sinne heti'' hän tokaisi, pukeutui ulkovaatteisiin ja lähti puumajalle.

Kun Emma saapui kohtauspaikalle, ilmapiiri oli sanoinkuvaamattoman kylmä ja vaitelias. Hän katseli ensin hetken ympärilleen, ennen kuin huomasi Tommyn. Ja hänen edessään oli tajuttomana Sammy. Sammyn päästä valui verta, hän oli kai lyönyt sen johonkin kiveen ja hän oli ihan mustelmilla ja jokin hänellä oli varmasti venähtänyt tai murtunut.

Onneksi Emmalla oli kännykkä mukana ja he soittivat Annalle. He selittivät ettei heillä ollut hätää, mutta että tarvitsisivat autoa. Anna haki heidät ja he menivät Tommyn kotiin.

(Seuraavissa ja tulevissa kuvissa saattaa näkyä ärsyttävä tarjotin, joka korvaa yhtä ladattua se löytymiseen asti)
Sammy makasi sängyllä, kun Emma selitti Annalle tilnateen ja lähti sitten kotiin. He sopivat yhteistuumin, että Ellielle kerrottaisiin vasta aamulla, ja että Anna veisi Sammyn sairaalaan nyt.

(Taas tarjotin)
Anna ei kuitenkaan lähtenyt sairaalaan ihan heti, vaan katseli hetken ikkunasta ulos. Tommy tuli hänen viereensä, kuin pyytääkseen anteeksi. ''Äiti...'' hän kuiskasi.''Mene huoneeseesi, typerys! Tajuatko, mitä olet tehyt?! Ymmärrätkö yhtään, kuinka kaikki me jaamme hänen tuskansa, paitsi tuollainen itsekäs kakara!'' Anna kíljui. Sitten hän vei Sammyn ensiapuun ja kaikki palasivat koteihinsa ja unten maille.

Samaan aikaan Ellie valvoi edelleen, odottaen poikaansa kotiin. ''Aikooko hänkin kadota, noin vain, sanaakaan sanomatta häipyä, niin kuin isänsäkin...'' Ellie jupisi itsekseen, mutta perui puheensa ja pyysi anteeksi. Ei kuolleista nyt saa pahaa puhua.Mutta...Olisiko Sammykin..? Ei sellaista halunnut ajatella.

Hän kävi nukkumaan, kauhukuvien pyöriessään hänen mielessään, miehensä kuolemasta. Hän kävi nukkumaan tietämättä poikansa olipaikasta tai kohtalosta.

Päivällä, kun Emma, Rachel ja Tommy olivat tulleet koulusta ja kun Ellielle oli kerrottu, he menivät katsomaan Sammya sairaalaan.

''Anteeksi, missä huoneessa mahtaisi olla Samuel Carter?'' meni Ellie kysymään ystävällisesti naiselta tiskin takana. ''Samuel Carter..'' Nainen toisti ja neuvoi: ''Ovesta 1 vasemmalle, käytävää pitkin ovelle 8 ja paikka 3.'' ''Kiitos!'' Ellie kiitti ja he menivät.

Siellä Samuel oli. Ellie oli aamulla tuonut hänelle ne Emman antamat kirjat (kts. osa 3) ja nyt hän nukkui. (Anteeksi, kököt sairaalakamat, lataan tänään paremmat.)

Kun kaikki olivat paikalla, tuli vähän ahdasta, joten Rachel ja Anna lähtivät heti takaisin odotushuoneeseen.He vain halusivat tarkistaa Sammyn kunnon.

Tietenkin ensimmäisenä äiti. ''Mitä tapahtui, kulta?'' Ellie kysyi halatesaan tätä. Hän ei nähnyt, mitä minä tein, mutta Sammy näki, joten Emmalla oli hyvä tilaisuus herättää hänen huomionsa. Hän viittoi, ettei hän kertoisi totuutta. ''Minä kompastuin.Niin äiti, minä kompastuin kun olin lähtemässä puumajalta.Muuta en muista, minä vain putosin.'' hän selitteli äidilleen ja sitten Ellie lähti.



Ja sitten... Sitten Tommy. Hän rukoili anteeksiantoa, mutta Sammy ei antanut anteeksi.

Sitten kaikki lähtivät sairaalasta, ja Tommy tuli Emmalle käymään.

''Mä en tienny silloin tästä, mutta mä voin pyytää anteeksi. OK?'' Tommy kysäisi heikosti. ''Milään ei ole OK nyt, idiootti.'' Emma kiljui noustessaan sängyltään.

''Sä et siis vaan ymmärrä, kuinka paljon Sammyy ois voinut sattua, se ois vaikka voinu murtaa niskansa tai jotain!'' jatkoi Emma huutoaan.

Siitäkös tappelu kehittyi, kun molemmat puolustivat omia mielipiteitään rajusti. Mutta eikö sitä olisi voinut tehdä sanoin?

Osan loppu, eikun vähän vielä...

Extra: Mutta entä Elias ja Elisa?
Viime osassa tätä extraa ei ollut,sori..

Sänky + Rakastunut nuoripari =

''Kuules, minusta me saamme lapsen. Toivon että ymmärrät, sillä en toivoisi sinun jättävän minua..'' Elisa selitti muutaman päivän kuluttua. ''Oikein... kivaa kulta.Se on oikein mukavaa.'' Elias totesi ja veti naamalleen hymyn, joka oli oikeasti vain valhetta, kuin maski. Hän oli oikeasti ihan murheissaan ja stressaantunut lapsen tulosta.

Mutta ei lapsen tuloa pakoonkaan päässyt...

...Joten se kauhea/ihana päivä koitti, Eliakselle aivan liian pian ja Elisalle myöhässä.

Ja se oli tyttö! (Jonka nimeä en sitten tietenkään muista...)

''Tämä on meidän molempien ansiota. Nyt toivon vain yhtä asiaa...'' Elisa kuiskasi. Elias tiesi, mitä olisi tulossa.

He menivät naimisiin. ''Elias Hill, tahdotko sinä ottaa tämän Elisa Woodin aviopuolisoksei ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoin käymisissä?'' Elisa lausui leikillään. ''Elias kuiskasi murheissaan: ''Tahdon'' Vaikkei hän ollut halunnut naimisiin, ei sen myötä kun Rachel oli syntynyt.

Tähän siis on tämän osan loppu tullut, joten toivottavasti olette nauttineet!!!
                                      *kommentoikaa*