Nauttikaa nyt täsät minun pakkopullastani. Kommentit voisivat helpottaa.

Tässä siis kasvanut Emma, jos ette ole sokeita.Siis, onhan hän kyllä muuttunutkin.


Ja aina ah-niin-ihastuttava Rachel.

Ja krhm, Tommy...

Ja... Aargh!Voi vitsi, mikä face... Inhottaa itsekkin, kun tein heistä noin sanonko minkä näköisiä. Hirveät kestohymyt. (Ja jos joku ei vielä älynnyt, tuo on Sammy.)

No niin, minähän jo arvuuttelinkin, kuka ihmeen mies tuo oikein on. Kts. osa 4, siis ei Sammyn isä, vaan... Arvaattekos jo?

Ellie oli juuri palannut upeista bileistä, siksi vaatteet ja hiukset. Sen jälkeen koko talon joukkio saapui tutustumaan talonyhtiön uuteen asukkaaseen.  ''Kuule Samuel-kulta, muitatkos, kun puhuin silloin uudesta seurustelusuhteesta? Haluaisin esitellä sinulle erään ihmisen.'' Ellie lausui hunajaisella äänellä.

''Hän...hän on Edvard Parker.'' Ellie esitteli ja näytti oudon tutun tuntuisen miehen Sammylle. Jostain hän tiesi Edvardin.... Mutta mistä?

Ellie käväisi vaihtamassa normaalivaatteensa päälleen ja poistamassa värin hiuksistaan, ja tuli sitten hakemaan Saamyn nukkumaan, kellohan oli jo 23.47, ja huomenna olisi koulua. Samassa Sammy tunnisti jotain tuosta miehestä ja hänen silmiensä edessä kulki viiltävän tuskallinen muisto... Hän oli ollut vain menossa nukkumaan, kun vanhempien huoneesta oli kuulunut laukaus... Se mies joka oli tappanut isän... hän tunnisti nyt edessään sen saman ihmisen. Samat vaaleat hiukset ja siniset silmät, kohteliaat, mutta kylmät käytöstavat. Mutta miten äiti ei ollut huomannut mitään?

Myöhemmin Sammyn nukkuessa tapahtui asioita, joista emme puhu nyt enempää... (Huomaa uusi talo)

''Mut... Samuel, kaunko katselit!?'' Ellie tivasi Sammyn yht' äkkiä noustessa ylös. ''En ollenkaan äiti, minä vannon. Haen vain kännykkäni, se taisi unohtua ulos.'' Sammy totesi ja meni ulos vaihdettuaan vaatteet.

Hän katseli tyhjyyteen, miettien asioita. Kuolema odotti jokaista, muttä häntä se seurasi...Kirjaimellisesti. Häntä oksetti, kun hän muisteli äitiään sen...sen paskiaisen kanssa. Jos äiti vain tietäisi.

Ja sisällä...Tarviitseeko muuta sanoa laisinkaan? Vain erittäin alikehittynyt ei ymmärrä tuota tapahtumaa.   

Jo ennen auringonnousua Sammy lähti käymään Emman luona, sillä kotiinkaan hän ei halunnut jäädä.        

Ja kas, miksiköhän? No joo, oikeasi hän meni Emman luo vain heidän tietokoneensa takia. ''Mitä sä googlaat?'' Emma uteli. ''Yhtä sanaa vaan, tai nimeä tai silleen....'' Sammy änkytti.

Vasta aamun ensimmäisten auringonsäteiden noustessa hän saattoi vihdoin hellittää otteensa tietokoneen näppäimisöltä, ja saada käsiinsä Emman lämpimät kädet. Se rauhoitti häntä.

Tässä nyt ei kyllä ole mitään seliteltävää, kunhan otin siitä kuvan.

Pian kuitenkin oli kuitenkin aika lähetä kouluun. Koulun jälkeen, Sammyn tultua kotiin:
''Sinä olet kyllä maailman ihanin ja kaunein nainen, Eleonoora-kulta...'' Edvard ihasteli, kun yht'äkkiä hänen kännykkänsä soi. ''Anteeksi, tosi tärkeä työpuhelu!'' hän huikkasi ja meni vessaan.

''Kyllä, kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, en usko kenekään epäilevän minun todella oleva sama ihminen kuin sillon...siinä suuressa välikohtauksessa... tiedättehän, kun Anton Carter kuoli.'' Edvard höpötti puhelimeen, kun ovenkahva kääntyi, mutta tulija ei päässyt sisään, sillä ovi oli lukossa. ''Anteeksi, mutta pelkäänpä, että joku on kuunnelut. '' hän lopetti puhelun.

Toivottavastí nautitte kärsimyksestäni. Te taas saatte kärsiä vähän pitempäänkin, sillä en vain jaksa ottaa niitä kuvia siihen uuteen, tulevaan ja ilmeisesti kirottuun osaan.